Alzheimerin tauti on neurologinen, aivoja hitaasti rappeuttava sairaus. Sitä esiintyy useimmin yli 65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla.¹

Alzheimerin tauti rappeuttaa aivoja ja johtaa näin aivosolujen tuhoutumiseen ja toiminnan häiriöihin, asteittaiseen muistin menetykseen, perustelu- ja arviointikyvyn ongelmiin, ajan- ja paikantajun hämärtymiseen, oppimisvaikeuksiin, puhekyvyn menetykseen ja kyky selviytyvä rutiinitehtävistä laskee.^2-3 Nämä muutokset vaikuttavat yhä enemmän jokapäiväiseen elämään ja heikentävät kykyä tulla toimeen itsenäisesti. Lopulta potilas muuttuu täysin riippuvaiseksi muista.

Alzheimerin taudilla on valtava vaikutus myös potilaan hoitajaan.⁴ Useimmat potilaat ovat kotona omaishoitajan hoidossa. Omaishoitajuus on vaativa tehtävä, sekä henkisesti että fyysisesti hyvin raskas.^3-4

Alzheimerin taudin oireet ilmenevät hiljalleen monen vuoden kuluessa ja ovat erilaisia eri ihmisillä. Ensimmäisiä oireita ovat yleensä unohtelu ja lievä sekavuus. Alzheimerin taudin oireet voidaan jakaa karkeasti kognitiivisiin, toiminnallisiin ja psyykkisiin/käytösoireisiin:

• Kognitiiviset muutokset –lyhytkestoisen muistin heikkeneminen (esimerkiksi vasta tapahtuneiden asioiden unohtaminen, samojen asioiden kertominen moneen kertaan, tavaroiden kadottaminen kotona, huono organisointikyky), päätöksenteon vaikeudet, ajan- ja paikantajun ja oppimiskyvyn heikentyminen, vaikeudet tunnistaa ystäviä ja sukulaisia.^3,5-6

• Toimintakyvyn muutokset – heikentynyt kyky selviytyä tavallisista päivittäisistä toimista: vaikeudet rahan käytössä, matkustamisessa ja itsestä huolehtimisessa (syöminen, pukeutuminen, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen) sekä tasapainohäiriöt ja liikkumisen huteruus.^3,7 Lopulta Alzheimer-potilaat muuttuvat yleensä täysin riippuvaisiksi muista.

• Psyykkiset tai käytöksen muutokset – potilaille voi tulla myös käytöshäiriöitä, jotka hankaloittavat hoitoa. Potilas voi vetäytyä sosiaalisista aktiviteeteista, olla välinpitämätön, masentunut, ahdistunut ja agitoitunut (levottoman ahdistunut).³ Käytöshäiriöt ovat erityisen hankalia perheen ja hoitajien kannalta ja usein syynä siihen, että potilas siirretään laitoshoitoon.⁹

1. Muistiongelmat häiritsevät arkea

2. Suunnitelmien teko ja ongelmien ratkaisu on haastavaa

3. Vaikeudet arkisissa askareissa kotona, työssä tai vapaa-ajalla

4. Ajan tai paikan hahmottamisen vaikeudet

5. Ympäristön hahmottamisen ongelmat

6. Puhumisen ja kirjoittamisen vaikeutuminen

7. Asioiden unohtelu ja tavaroiden hukkaaminen

8. Huono arviointikyky tai sen heikentyminen

9. Sosiaalinen eristäytyminen

10. Mielialan ja persoonallisuuden muutokset

Maailmanlaajuisesti dementiaa sairastaa 50 miljoonaa ihmistä.² Väestön ikääntyessä vuosittain todetaan lähes 10 miljoonaa uutta tapausta.¹ Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että dementiaa sairastavien määrä lähes kaksinkertaistuu aina 20 vuodessa, joten vuoteen 2050 mennessä dementiaa sairastavia arvioidaan olevan 152 miljoonaa.¹¹

Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava sairaus, jota sairastaa 60-80 % dementiapotilaista.³ Dementian sosiaalisten kustannusten arvioidaan maailmanlaajuisesti olevan 818 miljardia USA:n dollaria ja kasvavan 2 biljoonaan vuoteen 2030 mennessä.¹¹

Alzheimerin tauti diagnosoidaan haastattelemalla potilasta ja omaishoitajaa; toisinaan käytetään verikokeita ja aivokuvantamisen tekniikoita. Sairauden oireiden ja vaikeusasteen selvittämiseen on tarjolla monenlaisia arviointiasteikkoja.

Alzheimerin tautiin ei ole toistaiseksi parantavaa hoitoa, mutta oireita lievittäviä hoitoja on tarjolla ja tutkimustyö jatkuu.¹ Nykyisillä lääkehoidoilla voidaan tilapäisesti hidastaa taudin oireiden etenemistä ja parantaa potilaiden ja heidän omaishoitajiensa elämänlaatua.¹ Maailmanlaajuinen pyrkimys on löytää parempia hoitoja, viivästyttää sairauden puhkeamista ja estää sen kehittymistä.¹